Luukas

10 Tämän jälkeen Herra valitsi 70 muuta ja lähetti heidät pareittain+ edellään jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, johon hän itse aikoi mennä.+ 2 Sitten hän sanoi heille: ”Satoa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän. Pyytäkää siksi sadonkorjuun Herralta, että hän lähettäisi työntekijöitä sadonkorjuuseensa.+ 3 Menkää! Lähetän teidät kuin karitsat susien sekaan.+ 4 Älkää kantako mukananne rahapussia, eväslaukkua älkääkä sandaaleja.+ Älkää myöskään tervehtikö ketään tiellä.+ 5 Kun menette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle talolle.’+ 6 Jos siellä on rauhan ystävä, teidän rauhanne tulee lepäämään hänen päällään, mutta jos siellä ei ole, se palaa teille. 7 Majoittukaa siihen taloon+ ja syökää ja juokaa, mitä he tarjoavat,+ sillä työntekijä on ansainnut palkkansa.+ Älkää siirtykö talosta taloon.

8 Kun menette kaupunkiin, jossa teidät otetaan vastaan, syökää, mitä eteenne pannaan, 9 parantakaa siellä sairaat ja sanokaa: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’+ 10 Mutta jos teitä ei oteta vastaan jossain kaupungissa, menkää sen pääkaduille ja sanokaa: 11 ’Varoitukseksi teille me pyyhimme pois tomunkin, joka tarttuu jalkoihimme teidän kaupungistanne.+ Pitäkää kuitenkin mielessänne, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle.’ 12 Minä sanon teille, että Sodomalla on sinä päivänä helpompaa kuin sillä kaupungilla.+

13 Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos ne ihmeet, jotka ovat tapahtuneet teissä,+ olisivat tapahtuneet Tyroksessa ja Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo kauan sitten katuneet ja istuneet säkkikankaassa ja tuhkassa.+ 14 Siksi Tyroksella ja Sidonilla on tuomiolla ollessaan helpompaa kuin teillä. 15 Entä sinä, Kapernaum,+ korotetaanko sinut ehkä taivaaseen? Alas hautaan sinä joudut!

16 Se, joka kuuntelee teitä, kuuntelee myös minua,+ ja se, joka hylkää teidät, hylkää myös minut. Ja se, joka hylkää minut, hylkää myös hänet, joka on lähettänyt minut.”+

17 Sitten ne 70 palasivat iloisina ja sanoivat: ”Herra, demonitkin tottelevat meitä, kun käytämme sinun nimeäsi.”+ 18 Siihen hän sanoi heille: ”Minä näen Saatanan jo pudonneen+ kuin salama taivaasta. 19 Minä olen antanut teille vallan tallata jalkoihinne käärmeitä ja skorpioneja+ ja kukistaa vihollinen,+ eikä mikään vahingoita teitä. 20 Älkää kuitenkaan iloitko siksi, että henget tottelevat teitä, vaan iloitkaa siksi, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaassa.”+ 21 Sillä hetkellä hän tuli pyhän hengen vaikutuksesta erittäin iloiseksi ja sanoi: ”Minä ylistän sinua julkisesti, Isä, taivaan ja maan Herra, koska olet huolellisesti kätkenyt nämä asiat viisailta ja älykkäiltä+ ja olet paljastanut ne lapsille. Niin, Isä, juuri näin sinä olet nähnyt hyväksi tehdä.+ 22 Isäni on luovuttanut minulle kaiken. Kukaan muu ei tiedä, kuka Poika on, kuin Isä, eikä kukaan muu tiedä, kuka Isä on, kuin Poika+ ja jokainen, jolle Poika haluaa tehdä hänet tunnetuksi.”+

23 Sen jälkeen hän kääntyi opetuslasten puoleen ja sanoi vain heille: ”Onnelliset ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette.+ 24 Minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat halusivat nähdä, mitä te näette, mutta eivät nähneet,+ ja kuulla, mitä te kuulette, mutta eivät kuulleet.”

25 Sitten eräs lainoppinut mies nousi koetellakseen häntä ja kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin ikuisen elämän?”+ 26 Hän sanoi hänelle: ”Mitä lakiin on kirjoitettu? Miten ymmärrät sen, mitä olet lukenut?” 27 Mies vastasi: ”’Rakasta Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi, koko voimallasi ja koko mielelläsi’+ ja ’lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’.”+ 28 Jeesus sanoi hänelle: ”Oikein vastasit. Tee näin jatkuvasti, niin saat elämän.”+

29 Mutta koska mies halusi osoittaa toimivansa oikein,+ hän kysyi Jeesukselta: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” 30 Jeesus vastasi: ”Eräs mies oli menossa Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryöstäjien uhriksi. He riisuivat ja pahoinpitelivät hänet. Sitten he menivät pois ja jättivät hänet maahan puolikuolleena. 31 Sattumalta eräs pappi oli menossa alas sitä tietä, mutta nähtyään miehen hän meni ohi tien toista puolta. 32 Samoin teki muuan leeviläinen: kun hän tuli paikalle ja näki miehen, hän meni ohi tien toista puolta. 33 Mutta sitten eräs samarialainen+ kulki sitä tietä ja tuli miehen kohdalle, ja nähdessään hänet hän liikuttui säälistä. 34 Hän meni miehen luo, sitoi hänen haavansa ja kaatoi niihin öljyä ja viiniä. Sitten hän nosti hänet juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. 35 Seuraavana päivänä hän antoi majatalonpitäjälle kaksi denaaria ja sanoi: ’Pidä hänestä huolta, ja kaiken, mitä sinulta kuluu tämän lisäksi, minä maksan sinulle, kun tulen takaisin.’ 36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti, että hän oli ryöstäjien uhriksi joutuneen miehen lähimmäinen?”+ 37 Lainoppinut sanoi: ”Se joka kohteli häntä myötätuntoisesti.”+ Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene ja tee itse samoin.”+

38 Kun he jatkoivat matkaa, Jeesus meni erääseen kylään. Siellä oli Martta-niminen nainen,+ joka kutsui hänet vieraaksi taloonsa. 39 Hänellä oli myös Maria-niminen sisar, joka istui Herran jalkojen juureen ja kuunteli, mitä tämä puhui.* 40 Martan huomio sitä vastoin oli hajaantunut monenlaisten askareiden vuoksi. Niinpä hän tuli Jeesuksen luo ja sanoi: ”Herra, etkö välitä siitä, että sisareni on jättänyt kaikki työt minun tehtäväkseni? Käske hänen tulla auttamaan minua.” 41 Herra vastasi hänelle: ”Martta, Martta, sinä olet levoton ja huolissasi monista asioista. 42 Tarvitaan kuitenkin vain muutamia tai vain yksi.+ Maria puolestaan on valinnut hyvän osan,+ eikä sitä oteta häneltä pois.”